Eräs yläasteenopettaja (mies) päätti, että minun pitäisi käyttää hänen tunneillaan nimeä Marja. En hiljaisena tyttönä uskaltanut laittaa vastaan, kun ope oli muutenkin melkoisen persoonallinen oppilaitaan kohtaan.
Tämä on vaikuttanut jollain tapaa minuun henkisesti...en aina ole uskaltanut esittäytyä Marja-Leenana täytyy olla tosi varovainen.
Nyt taas yritän olla ylpeä nimestni...olenhan perinnyt vuonna 42 jo lapsena 1,5 vuotiaana kuolleelta "tädiltäni". Ja mummini aina sanoi, että lapsen oikea nimi on hänen ristimänimensä -ei "Maikkuja ja Lateja"
Lähetä viesti
Haluatko kommentoida? Kirjoita nimesi ja valitse Seuraava:
Tämä on vaikuttanut jollain tapaa minuun henkisesti...en aina ole uskaltanut esittäytyä Marja-Leenana täytyy olla tosi varovainen.
Nyt taas yritän olla ylpeä nimestni...olenhan perinnyt vuonna 42 jo lapsena 1,5 vuotiaana kuolleelta "tädiltäni". Ja mummini aina sanoi, että lapsen oikea nimi on hänen ristimänimensä -ei "Maikkuja ja Lateja"